Taas mä vittuilen kaikille, ei tää oo niin helppoo tää elämä. Ahdistaa.
Yks sanoo: no ei kukaan kiinnostu kohteliaasta ja sympaattisesta jätkästä
joka aattelee naisten parasta < ja mä yritän lohduttaa sitä, ja sanon et varmasti on.
Kaikki tuntuu vaan kauheen vaikeelta. /: Tuntuu vähän aina, et kaikki on sekasin.
Ja pelkään et ettei mun yks kaveri suuttunut mulle. /: Mä en halua menettää ketään.
Ja mesessä kirjotin justiinsa: einyt, mä en tarvitse ketään XD < ja mulla ei ole edes hauskaa.
Vähän hymyilytti, muttei pahempaa. Elämä ei oo helppoo.
Kun ei ole ketään josta pitäis kiin.

Mulla on viha-rakkaus suhde tähän linkkariin. Mä tajusin sen äskön.

Tänään kun tein salaattia, musta tuntu kokoajan, et meijän äiti olis tuijottanu mun 
käsiä.
Mua ahisti kamalasi ja oli pakko käydä hakemassa huppari päälle.
Se oli kamalaa. Ahisti. Ahistaa. Mä en halua puhua tuolle yhdelle.
En halua, mut silti puhun.
Mä olen kamala. Ahistaa. Nukkumaan.