Mä jätän nanon kesken. Ei se onnistu multa. Ja mä tunnen oloni taas kerran yksinäiseksi.
Kauhean yksinäiseksi. Taas. Joka päivä. Ahdistaa.
Nytkin esitän, että teen läksyjä vaikka oon koneella. Suljen näytön kun joku tulee.
Tai teen mä tässä vähän väliä näitä läksyjä.
Mutta aika sama se on. Matikan koe huomenna, en osaa oikeesti mitään.
Vihon materiaaleista en tajua sanaakaan, tai muuta. En mä tiedä.
En tykkää matikasta ollenkaan.

Mä ajattelin tossa vähän aikaa sitten, että miksiköhän mua ei kiinnosta ketään nyt.
Tällästä se siis on.
Ku oon melkein koko elämäni vaan aina ollut ihastuneena johonkuhun ja
nyt tää on aika kumma tunne.

Väsyttää. Nukuin vaan kolme tuntia.

oon kirjottanut tätä viestiä nyt semmoset 12 tuntia. Ihan hyvin.