Eilen oli masennuspäivä. Se ei ollut tavallinen kevätmasennus. Se tuli sisältä, niin syvältä, että se vihlaisi. Korkealta ja kovaa. En osaa nousta vaikeuksistani ylös. Olen menettänyt toivoni itseni ja koko maailman suhteen. Elämälläni on vain eilisen merkitys. Huominen on musta vihollinen, jota vastaan taistelen aamuisin. Tänään en tehnyt sitä, minkä jo eilen olisi pitänyt olla valmiina. Suojavarustukseni on huono. Hyökkäyksiä tulee liian tiheään, en ehdi suojautua vähäisen varustukseni taakse. Minut on lannistettu. Ongelmani eivät muutu, vaan ne kasaantuvat, Raahaan elettyjä päiviä mukanani. En pääse niistä irti, enkä osaa elää niiden kanssa. Voimavarani ovat lopussa.