Kuvaile masennuksen aallonpohjaa.

"Kävelin talviaamuna kuntosalilta työpaikalle ja lysähdin keskelle katua polvilleni itkemään.
Inhoan kuntosalia, mutta ajattelin, että minun on pakko huolehtia kunnostani.
Inhosin mennä töihin, sillä siellä ei arvostettu minua. Voimat loppuivat siihen kadulle. (sihteeri)

"Kun on tajunnut olevansa niin masentunut, että hillittömästä kuolemisen halusta huolimatta ei
pysty masennukseltaan edes lopettamaan itseään." (virkamies)

"Syvä ahdistus ja itsemurha-ajatus, kun olen käpertyneenä peiton alle yrittäen pysytellä järjissäni." (sihteeri)

 "Olisin ollut valmis lähtemään sairaalaan, mutta mieheni mukaan se olisi ollut hänelle nöyryyttävää.
Kun heräsin sairaalassa otettuani yliannostuksen lääkkeitä, minulla oli tunne,
että olen niin huono ihminen, etten osaa edes itseäni tappaa." (eläkeläinen)

"Kun ennen psykoanalyysin aloittamista koin olevani maailmassa täysin yksin ja hylättynä.
Kukaan ei rakastanut minua ja tunsin olevani hylkiö. Halusin kuolla pois. Itkin jatkuvasti.
Sulkeuduin omaan maailmaani." (tutkija)

"Henkisesti kuolin. Menetin itsekunnioitukseni, itseni arvostuksen, kaiken.
Olin yksin, hylätty. Itkin hysteerisenä, maailma irtosi kokonaan minusta, ja
olin vain oma hysteerinen saarekkeeni." (toimittaja)

"En muista siitä ajasta juuri mitään. Satoi lunta. Kun suljin silmät, näin verta.
En halunnut elää." (tutkija)

"Kun vapaapäivinäkin heräsi paniikkihäiriökohtauksiin ja yöunet saattoivat jäädä pariin tuntiin.
Huomasi ajattelevansa, ettei itsemurha ole huono vaihtoehto." (projektipäällikkö)

"Kaikkein pahinta on tyhjyys! Ei tunne mitään, ei mitään.
Valuu, valuu jonnekin, ei ole mitään." (työtön)