Näen edessäni vain pimeää
en jaksa edes yrittää
en halua enää leikkiä vahvaa
kun en kestä mitään
olen itsekäs
mutta en pysty enää estämään kipuani
en jaksa enää välittää
turhaa on kaikki
ei mikään jätä jälkiä mihinkään
älkää pelätkö
ei minua voi enää kukaan satuttaa
pääsen parempaan
saanko itse päätöksen tehdä
seuraukset kestän
ei minua tarvita täällä
älkää vihatko
älkää suuttuko
en tarkoittanut pahaa
en halunnut saada itkemään
en vain tuntenut eläväni

Tahdon irrottaa otteeni
ennen kuin vedän muut mukanani
ei kukaan toinen voi ymmärtää
miten vaikeaa itsensä kanssa on elää
on mahdotonta hengittää
en saa selvää mistään
sumuista
niin utuista
en erota rajoja
en ymmärrä sanojanne
en käsitä mitä menettäisin
jos katoaisin
ehkä jäätte kaipaamaan
olen pahoillani
kadotin päämääräni

Parempi näin
en jaksanut pidempään
kaikki oli vasta alussa
en halunnut nähdä loppua
ette voineet olla ylpeitä
petin teidät viimeisen kerran
saan kai joskus anteeksi
en ehkä ajatellut loppuun asti
mutta en enää voi kääntyä takaisin
en koskaan osannut kertoa tunteitani
toivon että tiedätte
kuinka tulen kaipaamaan kaikkia
toivon että joskus
myöhemmin kohtaamme taas

Saanko jo sulkea silmäni
nukkua
uni tuntuu ihanalta
pehmeältä ja viattomalta

Tkku @ FFfin-Foorumit

Aina, aina mä löydän tällaisia. Näitä, jotka vastaa mun pääni sisältöä. Mä en itse vain osaa pukea asioita sanoiksi. Surullinen kohtalo. Itse mä lisäisin tuonne joitain sanoja, mutta kokonaispiirteissään se on melko täydellinen kuvaus siitä, mitä mä ajattelen. Ja ei, tuo teksti ei ole mun vaan edellä kirjoitetun henkilön (Tkku). Pitäisi mennä nukkumaan, ääh. Katsoin Donnellyn mafiaveljet nyt ainakin. Hei ää, apua.