Ääh. Vituttaa taas kaikki ja nyt Minnaki lähti talosta, vaikken tykännykkään siitä kauheesti ni se on musta surullista, kun se kumminkin loi sitä tunnelmaa sinne. Vittu.

Tekee mieli huutaa vittua ja saatanaa kun taas on paha olla, ilman mitään syytä. En tahdo itkeä nyt. Kaikki menee taas päin vittua, tai ainakin siltä tuntuu. Tekisi mieli kuunnella musiikkia täysillä ja hajottaa tärykalvot ja olla ihan hiljaa, mutta niin ettei oikeasti kuulisi omia ajatuksiakaan enää. Mä harkitsin sitä taas tänään. Itsaria. Se oli huono. Mä mietin, että mitä mä odotan oikeasti elämältä. Mä en keksinyt mitään. Mä en tahdo jaksaa tän kaiken paskan alla. Kun sais vaan itkeä tää paha olo ikuisuudeks pois.

Kamalan usein tuntuu siltä kuin ne olis päättyneet, loppuneet kesken, mun elämän parhaat päivät. Tai, itseasiassa.

Mä en ikinä muista olleeni onnellinen. Iloinen ehkä, mutta en onnellinen. Tyytyväinen, mutten onnellinen.
Olenkohan mä edes ikinä? Mulla on vakavia epäilyjä sen asian suhteen.